Lunnikoira on kotoisin Lofooteilta Pohjois-Norjasta, jossa sitä käytettiin lunnin metsästykseen. Lunnilinnut pesivät suurina yhdyskuntina kallionkielekkeillä, minne pääsy vaati melkoista rohkeutta ja ketteryyttä. Tällöin astui kuvaan mukaan lunnikoira, joka on fyysisesti kuin luotu tällaisiin tehtäviin. Lunnikoiran avulla saatiin onkaloista kymmeniä lunnilintuja. 1800-luvun puolivälissä siirryttiin lintujen verkkopyyntiin ja koiriamäärä väheni. Lisäksi rodun kohtaloksi oli 1900-luvun alussa muodostua sekoittuminen muihin rotuihin ja sotien aikana penikkatauti oli viedä viimeisetkin puhdasrotuiset yksilöt. Kuitenkin rodun ”löytäjän” Eleanor Christien sinnikkään kasvatustyön ansiosta meillä on lunnikoira.
Ominaisuudet
Pieni ja valpas lunnikoira kuuluu maailman harvinaisimpiin koirarotuihin. Rodun edustajia on n. 1400 yksilöä, joista n. 180 Suomessa. Fyysisistä ominaisuuksista lunnikoiran käpälät lienevät tunnetuimmat. Ulospäin asettuneissa etukäpälissä on kuusi varvasta, joista viisi itse käpälässä. Takana on kuusi varvasta, joista neljä käpälässä. Etuliikkeet ovat ulkokierteiset ja takaliikkeet melko ahtaat. Lunnikoiran lapojen lihakset ja jänteet ovat niin joustavat, että koira pystyy levittämään eturaajansa sivulle. Sen ylimmän niskanikaman liitos on poikkeuksellisen joustava, jonka vuoksi koira pystyy taivuttamaan päätään taaksepäin niin, että kuono miltei koskettaa selkää. Lisäksi lunnikoira pystyy kääntämään korvansa niin, että ne lähes sulkeutuvat. Näin se suojasi korvansa tippuvalta vedeltä ja onkaloiden pölyltä. Kooltaan lunnikoira on 32-38 cm ja paino vaihtelee 7 kg molemmin puolin.
Luonne
Lunnikoira on iloinen, sosiallinen ja leikkisä seurakoira, joka viihtyy perheen ja etenkin lasten parissa. Lunnikoira kiintyy omistajaansa ja on usein vieraita kohtaan pidättyväinen. Vieraista se ilmoittaa erikoisella haukullaan, mutta tutuksi tultuaan se voi laittaa leikiksikin. Lunnikoira on myös tarkka ruuistaan, joita se voi piilotella ”pahan päivän varalle” ja näitä kätköjä voi löytyä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Huonoina luonteenpiirteinä mainittakoon haukkuherkkyys, itsepäisyys ja myöhään sisäsiistiksi oppiminen, joten kärsivällisyyttäkin tarvitaan.
Hoito
Lunnikoiran turkki on helppohoitoinen karkean karvapeitteen ansiosta. Se kaipaa harjausta silloin tällöin, tietenkin karvalähdön aikaan, mutta vain harvoin pesua. Kynsien hoitoon tulee kiinnittää huomiota, koska kynnet kasvavat nopeasti ja kannuskynnet alkavat helposti kasvaa kierteelle. Lunnikoira on perusterve rotu, jolle kuitenkin suositellaan vähärasvaista ruokavaliota rodussa esiintyvän sairauden ”lunnikoirasyndrooman” vuoksi. Stressin ja liiallisen rasvan saannin tiedetään vaikuttavan sairauteen.
Harrastus
Lunnikoiran kanssa voit harrastaa monipuolisesti. Pienestä koostaan huolimatta se on reipas lenkkeilijä, joka mielellään juoksentelee luonnossa vapaana. Näyttelykoirana lunnikoirat ovat hyvin tasokkaita ja Suomessa onkin useita muotovalioita. Paljon innokkaita harrastajia löytyy myös agilityn parista, jossa se saa toteuttaa kaikin puolin ketteryyttään. unnikoiralla ei ole suurta miellyttämisen halua omistajaansa kohtaan, joten vaatii pientä kekseliäisyyttä löytääkseen motivointi keinon, joka lunnikoiraan pätee. Tämän löydyttyä yhteistyö kuitenkin sujuu ja nähty vaiva palkitaan.